Kirkkokylä muodostuu pienistä, kirkon ympärille rakennetuista puisista mökeistä, jotka pitkänmatkan kirkonkävijät rakensivat juhlapyhien käyntejä varten. Nimenomaan pitkät etäisyydet on syy, miksi tällaisia kirkkokyliä rakennettiin Pohjois-Ruotsissa.

Maailmanperintökohde koostuu 1300-luvun kivikirkosta, ympäröivistä kirkkotuvista, keskiaikaisesta katumallista sekä 1600-luvun rakennuksista. Punaisia tupia käytettiin perinteisellä tavalla aina 1950-luvulle asti.

Nykyään kylä on elävä yhteisö, jossa osa tuvista on edelleenkin kirkonkävijöiden käytössä. Täällä tapahtuu etenkin kesäaikaan, kun monet nuoret pääsevät ripille kirkossa.